Adèle säteilee vastaleikattujen kukkien kirkasta loistoa, ja tuoksu näyttää olevan Vermeerin barokkityyppisen mestariteoksen "Pitsintekijä" tuoksullinen muunnos: ahkera nuori tyttö, joka on omistautunut kirjonta-alan taiteelle, vaikuttava hahmo, joka kantaa sisällään intohimoa ikivanhaa ja arvokasta taidetta kohtaan. Tyttö kumartuu lempeästi työhönsä; ympäröivää tilaa valaisee hänen mekkonsa säteilevä narsissinkeltainen väri, jota koristaa hienostunut tärkätty pitsikaulus. Tuoksu ilmentää tätä harmoniaa. Se symboloi kukkien täydellistä eleganssia, silkkisten terälehtien rehevyyttä ja aromikontrastien nautintoa. Jasmiini ja toukokuun ruusu määrittelevät aistikkaasti avautumisen, jota hellä osmanthus hivelee yhtäkkiä. Alkuperäinen pehmeys avautuu yhtäkkiä tuberoosin ja narsissin huumaaville vivahteille, joita korostavat ambran intohimoiset vivahteet. Tämän koostumuksen sinetöi setripuun ikuinen muisto.
